Valokylän Indiana
virtuaalihevonen, rekisteröity numerolle VH21-018-0345
vaaleanruunikko suomenhevostamma, 156cm korkea
syntynyt 01.02.2021, iältään 3-vuotias
yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Vaativa B / 110cm / CIC1
kasvattajana Valokylän Talli FI
omistajana Valokylän Talli VRL-14618
vaaleanruunikko suomenhevostamma, 156cm korkea
syntynyt 01.02.2021, iältään 3-vuotias
yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Vaativa B / 110cm / CIC1
kasvattajana Valokylän Talli FI
omistajana Valokylän Talli VRL-14618
tavoitteena kantakirjaus, lajien laatuarvostelut (krj, erj, kerj), rodun laatuarvostelu (sla)
Kaikki alkoi tämän kohdalla siitä, että Ruskavaarassa oli läjäpäin hevosia, joiden tulevaisuus kaipasi varsoja. Ja minä olen hyvin heikko ihminen, mitä tulee varsoihin, joten uteliaana aloin tutkimaan sukuja. Kärmesniemen Illinois oli ihan mielettömän kiinnostava jo siksi, että se oli sitä tiettyä kärmesläistä sukua, siis Arizonaa, ja sen isän puolelta tuli niin pitkälle vähäpeltolaisia, kuin voi vaan haaveilla. Oli siis pelkästään luonnollista, että viestittelin Ruskavaaraan ja kyselin, että jos sille ori löytyy, ja liisinki kun on kerta mahdollista, niin tartuin tilaisuuteeni.
Isän löytäminen varsalle ei ollut ihan niin helppo valinta, kuin ajattelin, ja vertasin tovin sukutauluja orien kanssa. Lopulta luotin yhteisön voimaan, ja Pöystilästä löytyi unelmieni musta ori Herraisä, joka ei luonteeltaan ehkä ollut niin vakuuttava, mutta suvullisesti ihan täysi kymppi. Ja täysin yhdistettävissä omiin linjoihin sitten tulevaisuudessa! Niinpä eräs kaunis kesäpäivä Herraisän jatkajat matkustivat minun ja Illinoisin kanssa klinikalle, ja jäimme pitämään sormia ja varpaita ristissä varsauutisten toivossa.
Niitähän lopulta saatiin, ja innosta puhkuen latelin vaatimukseni emätammalle; sen varsankin pitäisi olla tamma, mielellään musta tai ruunikko, ja nätti. Muulla ei niin väliä. Illinois tuhahteli mokomille, mutta ilmeisesti kuitenkin otti kuuleviin korviinsa vaateni, kun pyöräytti sitten minulle toivomani ruunikon tammavarsan, Indianan. Seuraavat puoli vuotta olivatkin sitten melkoista helvettiä jo meidänkin mittapuulla, kun meillä oli kaksi oikukasta suomenhevostammaa tarhassa, ja niin kauan ne siellä tarhasivatkin, kun niitä vaan kehtasi pitää ulkona. Vieroitusiän tullessa Illinois lähti selvästi jopa mielellään kopin kyydissä kotiaan kohti (ja me enemmän kuin mielellään sen sinne palautimme, kiitos hei), eikä Riitakaan juuri jäänyt emänsä perään huutamaan, vaan keskittyi heinäverkon repimiseen.
Niin, mitähän tästä nyt sanoisi muuta, kun että tässä on tuhottu se Kärmeniemen vuosien työ, jossa luonnetta on parannettu, jotta linjasta tulisi käyttäjäystävällisempi. Riita on nimittäin ihan samanlainen irvistelijä kuin emälinjansakin, lisämausteenaan isänsä "haistapska" -asenne, unohtamatta meidän lempparia, "eikiinnosta" -kastiketta, joka on tämän ihan oma ekstratäyte tähän komboon. Mutta faktat faktoina, ja luonnetta voi aina pehmentää. Ja Riidan puolesta on sanottava, että se osaa olla ihan siivosti, kunhan ei ole kiima. Riitaa ei vaan aina kiinnosta, eikä se aina vaan jaksa.
Riidan käsittely on siis toisinaan vähän helpompaa, ja pääasiassa kunhan tietää mitä on tekemässä eikä jää hipsuttelemaan turhia, on ruunikko ihan kohteliaskin. Kaikki perinteiset hoitotoimenpiteet se sietää ihan kiltisti, sukuunsa tulleena seisoa tapittaa vaan paikallaan ja aikaa saa lisää antamalla puuhapussiksi heinäverkon, mutta semmoinen häslinki on tämän pirtaan liikaa. Turhautumistaan se osoittaakin hyvin ikävästi näykkimällä, yleensä vain kerran ja hyvin lopettaakin kieltoihin, mutta joka tapauksessa vähän semmoinen huono tapa.
Mitä tulee niihin ei perinteisiin hoitoihin, lastauksiin ja kuljetuksiin, eläinlääkärin piikkeihin ja mitä näitä nyt onkaan, niin on myös kehuttava, että Riita tietää, ettei Riita päätä asioista. Ei se älyttömiä siedä, mutta siitä on hyvin pitkä aika, kun tamma on kieltäytynyt maaseutumatkailusta tai esitellyt purukalustoaan omatoimisesti lääkärisedälle. Nykyään se setä saa jopa tulla Riidan karsinaan.
Ratsu-Riita on hyvin mielenkiintoinen hevonen. Se osaa olla todella tahmea alussa, päinvastoin kuin kummatkin vanhempansa, mutta sinällään, se on myös helposti lämmitetty. Riita ehkä enemmänkin on sen tyyppinen hevonen, joka vähän makustelee, onko ratsastaja ihan tosissaan siellä satulassa, vai voiko se luistaa hommista ja rehkiä vähän vähemmän.
Sileä voi olla ihan tappotylsä laji Riidan kanssa, just jos sitä ei osaa tuuppia sopivassa kohtaa aina eteenpäin. Mitään muuta vikaa siinä ei olekaan; Riita on ihan mieletön liikkuja, sillä on laadukas ravi ja irtonaiset askeleet, vähän laiska mutta hyvin pyörivä laukka, ja se on myös hyvin osaavainen. Riita ei vaan lepsun ratsastajan kanssa sitä edes näytä, sillä tyhmä se töitä tekee ja sitä rataa, mutta kunhan sitä jaksaa ajaa etiäpäin koulukiemuroissa, niin tammasta saa oikeasti aika paljonkin iloa irti.
Esteratsuna Riita onkin paljon menevämpää sorttia; liekö veri tehnyt tehtävänsä niin kuin piti tässä kohtaa, mutta Riidan kanssa saa keskittyä enemmän vauhdin tasoittamiseen ja välillä liiallisen rynnimisen estämiseen. Tämän ainoa perisynti onkin vähän rynnätä päin esteitä, varsinkin sarjoilla, joten sen hyppykohdan löytyminen ja hillitty lähestyminen on ne avainsanat tämän kanssa esteillä, oltiin sitten kentällä tahi maastossa. Riidalla on ihan hyvä meno hypätessä, ja tekniikka kohdillaan, mutta niin anteeksiantavainen se ei ole, että ratsastaja saisi vain kuvitella istuvansa maisemajunassa, joten se on ihan hyvä pitää tässä mielessä.
Isän löytäminen varsalle ei ollut ihan niin helppo valinta, kuin ajattelin, ja vertasin tovin sukutauluja orien kanssa. Lopulta luotin yhteisön voimaan, ja Pöystilästä löytyi unelmieni musta ori Herraisä, joka ei luonteeltaan ehkä ollut niin vakuuttava, mutta suvullisesti ihan täysi kymppi. Ja täysin yhdistettävissä omiin linjoihin sitten tulevaisuudessa! Niinpä eräs kaunis kesäpäivä Herraisän jatkajat matkustivat minun ja Illinoisin kanssa klinikalle, ja jäimme pitämään sormia ja varpaita ristissä varsauutisten toivossa.
Niitähän lopulta saatiin, ja innosta puhkuen latelin vaatimukseni emätammalle; sen varsankin pitäisi olla tamma, mielellään musta tai ruunikko, ja nätti. Muulla ei niin väliä. Illinois tuhahteli mokomille, mutta ilmeisesti kuitenkin otti kuuleviin korviinsa vaateni, kun pyöräytti sitten minulle toivomani ruunikon tammavarsan, Indianan. Seuraavat puoli vuotta olivatkin sitten melkoista helvettiä jo meidänkin mittapuulla, kun meillä oli kaksi oikukasta suomenhevostammaa tarhassa, ja niin kauan ne siellä tarhasivatkin, kun niitä vaan kehtasi pitää ulkona. Vieroitusiän tullessa Illinois lähti selvästi jopa mielellään kopin kyydissä kotiaan kohti (ja me enemmän kuin mielellään sen sinne palautimme, kiitos hei), eikä Riitakaan juuri jäänyt emänsä perään huutamaan, vaan keskittyi heinäverkon repimiseen.
Niin, mitähän tästä nyt sanoisi muuta, kun että tässä on tuhottu se Kärmeniemen vuosien työ, jossa luonnetta on parannettu, jotta linjasta tulisi käyttäjäystävällisempi. Riita on nimittäin ihan samanlainen irvistelijä kuin emälinjansakin, lisämausteenaan isänsä "haistapska" -asenne, unohtamatta meidän lempparia, "eikiinnosta" -kastiketta, joka on tämän ihan oma ekstratäyte tähän komboon. Mutta faktat faktoina, ja luonnetta voi aina pehmentää. Ja Riidan puolesta on sanottava, että se osaa olla ihan siivosti, kunhan ei ole kiima. Riitaa ei vaan aina kiinnosta, eikä se aina vaan jaksa.
Riidan käsittely on siis toisinaan vähän helpompaa, ja pääasiassa kunhan tietää mitä on tekemässä eikä jää hipsuttelemaan turhia, on ruunikko ihan kohteliaskin. Kaikki perinteiset hoitotoimenpiteet se sietää ihan kiltisti, sukuunsa tulleena seisoa tapittaa vaan paikallaan ja aikaa saa lisää antamalla puuhapussiksi heinäverkon, mutta semmoinen häslinki on tämän pirtaan liikaa. Turhautumistaan se osoittaakin hyvin ikävästi näykkimällä, yleensä vain kerran ja hyvin lopettaakin kieltoihin, mutta joka tapauksessa vähän semmoinen huono tapa.
Mitä tulee niihin ei perinteisiin hoitoihin, lastauksiin ja kuljetuksiin, eläinlääkärin piikkeihin ja mitä näitä nyt onkaan, niin on myös kehuttava, että Riita tietää, ettei Riita päätä asioista. Ei se älyttömiä siedä, mutta siitä on hyvin pitkä aika, kun tamma on kieltäytynyt maaseutumatkailusta tai esitellyt purukalustoaan omatoimisesti lääkärisedälle. Nykyään se setä saa jopa tulla Riidan karsinaan.
Ratsu-Riita on hyvin mielenkiintoinen hevonen. Se osaa olla todella tahmea alussa, päinvastoin kuin kummatkin vanhempansa, mutta sinällään, se on myös helposti lämmitetty. Riita ehkä enemmänkin on sen tyyppinen hevonen, joka vähän makustelee, onko ratsastaja ihan tosissaan siellä satulassa, vai voiko se luistaa hommista ja rehkiä vähän vähemmän.
Sileä voi olla ihan tappotylsä laji Riidan kanssa, just jos sitä ei osaa tuuppia sopivassa kohtaa aina eteenpäin. Mitään muuta vikaa siinä ei olekaan; Riita on ihan mieletön liikkuja, sillä on laadukas ravi ja irtonaiset askeleet, vähän laiska mutta hyvin pyörivä laukka, ja se on myös hyvin osaavainen. Riita ei vaan lepsun ratsastajan kanssa sitä edes näytä, sillä tyhmä se töitä tekee ja sitä rataa, mutta kunhan sitä jaksaa ajaa etiäpäin koulukiemuroissa, niin tammasta saa oikeasti aika paljonkin iloa irti.
Esteratsuna Riita onkin paljon menevämpää sorttia; liekö veri tehnyt tehtävänsä niin kuin piti tässä kohtaa, mutta Riidan kanssa saa keskittyä enemmän vauhdin tasoittamiseen ja välillä liiallisen rynnimisen estämiseen. Tämän ainoa perisynti onkin vähän rynnätä päin esteitä, varsinkin sarjoilla, joten sen hyppykohdan löytyminen ja hillitty lähestyminen on ne avainsanat tämän kanssa esteillä, oltiin sitten kentällä tahi maastossa. Riidalla on ihan hyvä meno hypätessä, ja tekniikka kohdillaan, mutta niin anteeksiantavainen se ei ole, että ratsastaja saisi vain kuvitella istuvansa maisemajunassa, joten se on ihan hyvä pitää tässä mielessä.
Sukutaulu
|
|
* Vähäpellon Vekaran meriitteihin kuuluu lisäksi KRJ-II ERJ-I KERJ-I VVJ-I, jälkeläisluokka C Silber Prize. ** Vaniman Heroiitin meriitteihin kuuluu lisäksi ERJ-I SV-II EV-I jälkeläisluokka C. *** Kärmeniemen Arizonan meriitteihin kuuluu lisäksi KERJ-I SV-I.
Riita ei ole tarjolla jalostukseen.
Kilpakalenteri
näyttelyt
00.00.0000 paikka, nj / tuomari / sijoitus
KRJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
ERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
KERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
Päiväkirja
00.00.0000 merkintä, © kirjoittaja
tekstit tähän.
hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos <3
muu sivuston materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.
muu sivuston materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.