Sydänkäpy
virtuaalihevonen, rekisteröity numerolle VH21-018-0344
sekakarvainen rautias suomenhevostamma, 160cm korkea
syntynyt 06.06.2020, iältään 4-vuotias
yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Helppo A / 100cm / Helppo
kasvattajana Hellä Hopearanta FI evm
omistajana Valokylän Talli VRL-14618
sekakarvainen rautias suomenhevostamma, 160cm korkea
syntynyt 06.06.2020, iältään 4-vuotias
yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Helppo A / 100cm / Helppo
kasvattajana Hellä Hopearanta FI evm
omistajana Valokylän Talli VRL-14618
tavoitteena kantakirjaus, lajien laatuarvostelut (krj, erj, kerj), rodun laatuarvostelu (sla)
Hellä Hopearanta on oululainen suomenhevosharrastaja, joka aloitti kasvatustyötään sopivasti kakskymppisten kesään. Toki näin naapurimaakunnissa asuvina olimme jo tietenkin tavanneet kisoissa ja istuneet iltojakin samoissa porukoissa siinä ohella, joten kun Hellä sitten tuttavallisesti sattui kysymään orisuosituksia sun muita yleisesti wappiryhmässä, kiinnostuin heti tulevista yhdistelmistä ja Hellän aikeista varsojen suhteen. Nainen ihan mielellään kertoikin suunnittelevansa varsojen myyntiä, joten iskin hampaani kiinni ja varasimme alustavasti yhteisymmärryksessä kaksi naisen kolmesta tulevasta kasvatista sillä ehdolla, että niistä tulee tammoja.
Ja niinhän siinä kävi, että kumpikin varsoista sitten oli tammoja, toinen ruunikko pienhevonen ja toinen oikea raudikko hongankolistaja, ja pitäen sanani, vieroituksen tullessa ajankohtaiseksi kaasuttelin hakemaan uusimmat lisäykset tammalaumaan, toisen lastautuessa toista helpommin.
Käpykäpykäpy, Käpynen, Käppänä, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kävylle niitä uusia tasaiseen tahtiin ja ihan syystä; tätä kultaisempaa hevosta ei löydä etsimälläkään. Tämä näyttääkin niin lutuiselta! Käpy onkin monessa suhteessa oikea aarre hevosena, semmoinen esimerkillinen suomenhevonen; lehmänhermoinen, varmajalkainen ja työteliäs, luotettava niin täti- että lapsikuljettimena että rautaisena kisahevosena.
Käpyllä on siis ihan täyden kympin luonne. Heti ensipäivistään alkaen se on ollut itse rauhan ja tyyneyden perikuva, sopeutuen kaikennäköiseen hulinaan ihan luonnostaan. Kouluttaa tätä ei ole oikeastaan varsinaisesti edes tarvinnut, sillä Käpy on oppinut kertaheitolla paikallaanpysymiset, kavioiden nostamiset ja varustautumisen ilman sen suurempia mutinoita, ja se onkin semmoinen hevonen, jolle voikin tehdä oikeastaan mitä vaan. Käpy vaan olla töllöttää paikallaan siinä, mihin sen jättää, toki hieman tervettä uteliaisuutta omaavana se saattaa vaellella vähän lähemmäs harjapakkia kaivaakseen esiin vienosti tuoksuvat pussukat ja nyssykät, pientä taskujen pyöritystä unohtamatta, mutta siihen tämän raudikon vinkeet jäävätkin, semmoiseen mukavaan pikku puuhailuun.
Kuten tuli väitettyä, Käpy on ehdottomasti yksi parhaita hevosia, mitä tulee käyttöominaisuuksiin; se on hyvin luotettava ja motivoitunut ratsu, jolla on just sopivissa määrin valppautta ja eteenpäinpyrkimystä, että se vaan parantaa tätä. Se on myös hyvin ratsastajaansa lukeva hevonen, yhteistyönhaluinen ja hyvin ajantasalla pysyvä, aito työteliäs ja ymmärtäväinen suomenhevonen, joka toimii kuin ajatus heti alusta alkaen.
Liikkujana Käpy ei jätä kylmäksi; tahdikkaat ja irtonaiset liikkeet, hyvä poljenta ja varma jaloistaan, tämä jättää vain vähän toivomisen varaa. Palikat ovat siis löytäneet paikalleen, jotta Käpyä voi sanoa erinomaiseksi kouluratsuksi. Siihen yhdistettynä sen motivaatio ja hyvä ryhti, ei ole ihmekään, että tämä vetelee Helppoa A:ta läpi vaikka unissaan! Ainoastaan halutessaan voisi niuhottaa tamman pitkästä selästä ja lyhyehköstä kaulasta ja niiden mukanaan tuomasta muodossapitämisen lisätaakasta, mutta se nyt on niin pieni juttu näin upeassa hevosessa, että ei niuhoteta.
Käpystä olisi suorastaan ollut syntistä tehdä pelkkä yhden lajin hevonen, sillä se ei ole yhtään sen kehnonpi hevonen esteilläkään. Edelleen Käpyä ajavat ratsuna sen eteenpäinpyrkimys ja luotettavuus, ja motivaationsa ansiosta sillä on luonnostaan hyvä hyppytekniikka. Toisinaan tämä on kuitenkin vähän jyräävää mallia, ja tuppaa luottamaan ratsastajan päättävän ponnistuspaikat, joten ihan täysin itsenäinen hyppääjä Käpy ei ole, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Muuten tästä ei ole mitään moitteita; hyppykorkeus, tasainen lasku ja reipas asenne on kaikki muuten kohdillaan, eikä Käpyä pelota kastella kavioita tai ylittää minkään sortin erikoisvirityksiäkään.
Ja niinhän siinä kävi, että kumpikin varsoista sitten oli tammoja, toinen ruunikko pienhevonen ja toinen oikea raudikko hongankolistaja, ja pitäen sanani, vieroituksen tullessa ajankohtaiseksi kaasuttelin hakemaan uusimmat lisäykset tammalaumaan, toisen lastautuessa toista helpommin.
Käpykäpykäpy, Käpynen, Käppänä, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kävylle niitä uusia tasaiseen tahtiin ja ihan syystä; tätä kultaisempaa hevosta ei löydä etsimälläkään. Tämä näyttääkin niin lutuiselta! Käpy onkin monessa suhteessa oikea aarre hevosena, semmoinen esimerkillinen suomenhevonen; lehmänhermoinen, varmajalkainen ja työteliäs, luotettava niin täti- että lapsikuljettimena että rautaisena kisahevosena.
Käpyllä on siis ihan täyden kympin luonne. Heti ensipäivistään alkaen se on ollut itse rauhan ja tyyneyden perikuva, sopeutuen kaikennäköiseen hulinaan ihan luonnostaan. Kouluttaa tätä ei ole oikeastaan varsinaisesti edes tarvinnut, sillä Käpy on oppinut kertaheitolla paikallaanpysymiset, kavioiden nostamiset ja varustautumisen ilman sen suurempia mutinoita, ja se onkin semmoinen hevonen, jolle voikin tehdä oikeastaan mitä vaan. Käpy vaan olla töllöttää paikallaan siinä, mihin sen jättää, toki hieman tervettä uteliaisuutta omaavana se saattaa vaellella vähän lähemmäs harjapakkia kaivaakseen esiin vienosti tuoksuvat pussukat ja nyssykät, pientä taskujen pyöritystä unohtamatta, mutta siihen tämän raudikon vinkeet jäävätkin, semmoiseen mukavaan pikku puuhailuun.
Kuten tuli väitettyä, Käpy on ehdottomasti yksi parhaita hevosia, mitä tulee käyttöominaisuuksiin; se on hyvin luotettava ja motivoitunut ratsu, jolla on just sopivissa määrin valppautta ja eteenpäinpyrkimystä, että se vaan parantaa tätä. Se on myös hyvin ratsastajaansa lukeva hevonen, yhteistyönhaluinen ja hyvin ajantasalla pysyvä, aito työteliäs ja ymmärtäväinen suomenhevonen, joka toimii kuin ajatus heti alusta alkaen.
Liikkujana Käpy ei jätä kylmäksi; tahdikkaat ja irtonaiset liikkeet, hyvä poljenta ja varma jaloistaan, tämä jättää vain vähän toivomisen varaa. Palikat ovat siis löytäneet paikalleen, jotta Käpyä voi sanoa erinomaiseksi kouluratsuksi. Siihen yhdistettynä sen motivaatio ja hyvä ryhti, ei ole ihmekään, että tämä vetelee Helppoa A:ta läpi vaikka unissaan! Ainoastaan halutessaan voisi niuhottaa tamman pitkästä selästä ja lyhyehköstä kaulasta ja niiden mukanaan tuomasta muodossapitämisen lisätaakasta, mutta se nyt on niin pieni juttu näin upeassa hevosessa, että ei niuhoteta.
Käpystä olisi suorastaan ollut syntistä tehdä pelkkä yhden lajin hevonen, sillä se ei ole yhtään sen kehnonpi hevonen esteilläkään. Edelleen Käpyä ajavat ratsuna sen eteenpäinpyrkimys ja luotettavuus, ja motivaationsa ansiosta sillä on luonnostaan hyvä hyppytekniikka. Toisinaan tämä on kuitenkin vähän jyräävää mallia, ja tuppaa luottamaan ratsastajan päättävän ponnistuspaikat, joten ihan täysin itsenäinen hyppääjä Käpy ei ole, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Muuten tästä ei ole mitään moitteita; hyppykorkeus, tasainen lasku ja reipas asenne on kaikki muuten kohdillaan, eikä Käpyä pelota kastella kavioita tai ylittää minkään sortin erikoisvirityksiäkään.
Sukutaulu
i. Kuusenkerkkä rt 161cm |
|
e. Hunajasydän vrt 156cm |
|
Käpy ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
Käpyn suvussa rakastuin pariinkin nimeen, eritoten sen kolmas polvi on täynnä aikansa upeimpia suomenhevosia. Sen isän kautta sain isälinjasta Mäntyriivan ja isänemän Ehtivän ja isänemänemän Vernan. Emänsä puolelta olen aina palavasti rakastanut emänisänisää Poikamiestä ja täten myös emänisää Aikamiestä, sekä kolmannessa polvessa esiintyviä Ajantaikaa ja Hopiaista, jotka nekin ovat ilmeisen ikonisessa maineessa rodussaan. Olikin siis luonnollista, että suosittelin emätammalle oriksi Kuusenkerkkää oma lehmä ojassa ja varsan ostoaikeissa.
Isä Kuusenkerkkä (rautias, 161cm) olikin enemmän tai vähemmän siis minun puskemani valinta varsan isäksi. Rautias, liinaharjainen läsipää ja neljä puolisukkaa, säkäkorkeutta 161 centtimetriä ja II-kantakirjapalkinto ratsuna. On siis ihan luonnollista, että Kutosella on vientiä myös jalostuspuolella, rakenteeltaan kun sillä on harvinaisen korrektit jalka-asennot, pitkä kaula ja lyhyt runko, jotka ovat emän juoksijasuunnan peruja. Hyvän rakenteen ohella Kutosta on myyty sen hyvien käyttöominaisuuksien ja saavutusten siivillä, onhan se oikea suomalainen herrasmiesori, sopivasti itsevarma, mutta myös hyvin eteenpäinpyrkivä ja motivoitunut, jonka puolesta puhuvat kaksi hopeamitalia suomenhevosten kenttämestaruuksista.
Isänisä Kuusenkoriste (rautias, 165cm) oli iso ja tavallinen rautias, yksi Mäntyriivan ainoita orijälkeläisiä, jossa sen jalostuksellinen arvo olikin. Tai olihan Kosti nyt ihan komeakin, kasvattajansa kirjasi orin kolmannelle palkinnolle ja jalka-asennot sillä oli kohdillaan, oli pitkä mutta leveä kaula ja muutenkin vähän vankempi työsuuntaisempi rakenne, joka toisaalta nähtiin luotaantyötävänä ratsujalostuksen keskittyessä sporttisempaan ulkonäköön. Sen vankan rakenteen se peri emältään Himmeliltä, joka oli niin puhdas työhevostamma, kuin voi olla, mutta ei siitä sen enempää. Kosti eleli paljoja saavuttamatta perheratsuna, kisaten tyttöjen kanssa tallien välisesti niin koulussa helppoa B:tä että esteillä alle metristä, ja talvisin se auttoikin lähinnä perheen isää puunajossa sun muussa sopivassa. Luonteeltaan Kostista kerrottiin sen olevan juurikin sopiva perhehevonen, kiltti kuin vanha ruuna konsanaan ja kova tekemään töitä, jonka vuoksi sitä ei koskaan ruunattu. Kostin satunaiset jälkeläiset ovatkin olemassa lähinnä siksi, että aina silloin tällöin joku tutustui Mäntyriivaan ja sitä kautta selvitti mahdolliset orivarsat käyttöönsä, ja niinpä Kostikin pääsi jättämään vähän itseään suomenhevosten sukuihin.
Isänemä Ehtivä (punarautias, 157cm) on oikea teräsmummo, sillä 32-vuodenkin iässä se vielä toimii satunaisesti hömppäkäytössä ajossa. Etta on juoksijatyyppinen tamma, kantakirjattu I-palkinnolla aikanaan ja onkin helpompaa sanoa, että Ettasta ei juuri moitteita löydy. Vähän kevytkaulainen ehkä, mutta siihen se jääkin. Punarautias tamma juoksi alkutaipaleensa raveissa, tienaten risat 13 000v€, statistiikalla 38: 4-6-5 ja ennätyksenään 26,4--, kunnes jäi siitoskäyttöön varsin nuorena yhdeksänkesäisenä. Siitoksen ohella Ettaa alettiin käyttää omistajan tyttären toimesta ratsuna, ja se osoitti olevansa myös oiva käyttöhevonen siihen suuntaan, kisaten niin koulua että esteitä seuratasolla. Viimeisen seitsemästä varsastaan Etta pyöräytti vielä parikymppisenä, jonka jälkeen se on toiminut lähinnä orpovarsoille keinoemona vanhan tamman kokemuksella, ja koulinnut varsalaitumen nuorisoa ruotuun. Sittemmin Etta on siis eläköitynyt ja viettääkin ansaittuja oloneuvoksen päiviä satunaisesti vielä ajellen jumppatarkoituksissa, omistajaansa lainaten.
Emä Hunajasydän (vaaleanrautias, 156cm) on ihan niin makea tapaus kuin nimensä antaakin jo ymmärtää. Huni on kantakirjattu III-palkinnolla ratsusuunnalle, vähän pihtipolvinen ja hajavarpainenhan se oli ja siitä tulikin noottia, lyhyt- ja kevytkaulainen ja pitkäselkäinen, mutta ei kuitenkaan niin häiritsevästi, että se sitten paikkasi liikkeellä ja luonteella sen, mistä jäi sanottavaa. Rimaa hipova kolmonen, mutta kolmonen kuitenkin! Huni ei ole siis ehkä kedon kaunein kukka, mutta sen sijaan luonteensa sillä on kultainen ja ratsastettavuus yleispainoitteisena ihan täys kymppi; kiltti, motivoitunut ja miellyttämisenhaluinen hevonen. Huni on kisannut ja jatkaa vielä kisaamista siis koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa, vaikkakin suunnitelmiin mahtuu vielä pari varsaa ennen eläkepäiviä.
Emänisä Aikamies (vaaleanpunarautias, 157cm) oli ihan törkeän upea suomenhevosori. Juoksijatyyppinen kylläkin, kuin ilmetty isänsä Poikamies, joka sekin löytyy vielä monen suomenhevosen sukutaulusta ja syystä. Aikamies eli Miska kisasi pelkästään juoksijana, kotikäytössä toki sitä kokeiltiin ratsastaakin ja ilmeisesti ihan käsiteltävissä se oli, mutta orin lahjat veivät ehdottomasti radan puolelle. 87 000v€ tienannut, 142: 12-20-16 juossut ja 24,2-- ajalla pätkinyt Miska oli aikansa huippujuoksijoita ja osallistui kolmena vuotena kuninkuusraveihin, menestyen niistä kerran kolmanneksi, voittoinaan sitten satunaisia meriittilähtöjä. Kantakirjaan se vietiin kuninkuusravien kolmosen jälkeen, joka nosti sen palkinnon ykköseksi. Rakenteesta kerrottiin sen olleen hajavarpainen, mutta ryhdikäs, kevytkaulainen mutta jykevä ori, jolla oli pitkä selkä mutta raajakorkeutta. Sopusuhtaisen näköinen kaikkine virheineenkin. Miska kisasi vielä muutamat vuodet aktiivisesti myös jalostuskäytössä ollessaan, ja sen varsoja nähdään edelleen radoilla. Miska oli myös suosittu ratsupuolella, lähinnä sen hienon suvun puolesta, ja sillä oli tiettyä charmia luonteessaan, joka tuntui uppoavan myös ratsuväkeen. Miska kohtasi lopulta loppunsa 24-vuotiaana omassa tarhassaan, kun jalat alkoivat vaivata uransa juossutta oria.
Emänemä Kultakerä (rautias, 156cm) oli sekin oikein vihjailevasti nimetty, kultainen raudikko. Kultaksi kutsuttu hyvin tavallisen näköinen läsipäinen hevonen eli hyvin vaatimattoman harrastehevosen elämän kisaten lähinnä seuratasolla omistajatyttönsä omana hevosena, painoittuen kouluratsastukseen, vaikka kyllä sillä mentiin kotioloissa kuulemma metristäkin esteillä. Kantakirjassa Kultaa ei koskaan nähty, eikä oikeastaan tallin mätsäreitä ihmeellisimmissä näyttelyissäkään, mutta kuvista päätellen kyseessä oli oikein nätti tamma, vähän pönäkkä ja pitkäselkäinen sekä pihtipolvinen, mutta erittäin kaunisilmeinen. Luonteesta on kerrottu sen olleen herttainen ja kiltti, kaikin puolin helppo hevonen, joka oli oikea unelma ensimmäiseksi hevoseksi ja jättikin pysyvän rakkauden rotua kohtaan sen omistajalle. Kultaa varsotettiin sen elämän aikana kaksi kertaa, molemmat varsat ollen tammoja ja näin jatkaen emänsä sukua. Valitettavasti Kulta itse menehtyi lopulta vain vuosi toisen varsansa syntymän jälkeen kohtutulehduksen komplikaatioihin.
Isä Kuusenkerkkä (rautias, 161cm) olikin enemmän tai vähemmän siis minun puskemani valinta varsan isäksi. Rautias, liinaharjainen läsipää ja neljä puolisukkaa, säkäkorkeutta 161 centtimetriä ja II-kantakirjapalkinto ratsuna. On siis ihan luonnollista, että Kutosella on vientiä myös jalostuspuolella, rakenteeltaan kun sillä on harvinaisen korrektit jalka-asennot, pitkä kaula ja lyhyt runko, jotka ovat emän juoksijasuunnan peruja. Hyvän rakenteen ohella Kutosta on myyty sen hyvien käyttöominaisuuksien ja saavutusten siivillä, onhan se oikea suomalainen herrasmiesori, sopivasti itsevarma, mutta myös hyvin eteenpäinpyrkivä ja motivoitunut, jonka puolesta puhuvat kaksi hopeamitalia suomenhevosten kenttämestaruuksista.
Isänisä Kuusenkoriste (rautias, 165cm) oli iso ja tavallinen rautias, yksi Mäntyriivan ainoita orijälkeläisiä, jossa sen jalostuksellinen arvo olikin. Tai olihan Kosti nyt ihan komeakin, kasvattajansa kirjasi orin kolmannelle palkinnolle ja jalka-asennot sillä oli kohdillaan, oli pitkä mutta leveä kaula ja muutenkin vähän vankempi työsuuntaisempi rakenne, joka toisaalta nähtiin luotaantyötävänä ratsujalostuksen keskittyessä sporttisempaan ulkonäköön. Sen vankan rakenteen se peri emältään Himmeliltä, joka oli niin puhdas työhevostamma, kuin voi olla, mutta ei siitä sen enempää. Kosti eleli paljoja saavuttamatta perheratsuna, kisaten tyttöjen kanssa tallien välisesti niin koulussa helppoa B:tä että esteillä alle metristä, ja talvisin se auttoikin lähinnä perheen isää puunajossa sun muussa sopivassa. Luonteeltaan Kostista kerrottiin sen olevan juurikin sopiva perhehevonen, kiltti kuin vanha ruuna konsanaan ja kova tekemään töitä, jonka vuoksi sitä ei koskaan ruunattu. Kostin satunaiset jälkeläiset ovatkin olemassa lähinnä siksi, että aina silloin tällöin joku tutustui Mäntyriivaan ja sitä kautta selvitti mahdolliset orivarsat käyttöönsä, ja niinpä Kostikin pääsi jättämään vähän itseään suomenhevosten sukuihin.
Isänemä Ehtivä (punarautias, 157cm) on oikea teräsmummo, sillä 32-vuodenkin iässä se vielä toimii satunaisesti hömppäkäytössä ajossa. Etta on juoksijatyyppinen tamma, kantakirjattu I-palkinnolla aikanaan ja onkin helpompaa sanoa, että Ettasta ei juuri moitteita löydy. Vähän kevytkaulainen ehkä, mutta siihen se jääkin. Punarautias tamma juoksi alkutaipaleensa raveissa, tienaten risat 13 000v€, statistiikalla 38: 4-6-5 ja ennätyksenään 26,4--, kunnes jäi siitoskäyttöön varsin nuorena yhdeksänkesäisenä. Siitoksen ohella Ettaa alettiin käyttää omistajan tyttären toimesta ratsuna, ja se osoitti olevansa myös oiva käyttöhevonen siihen suuntaan, kisaten niin koulua että esteitä seuratasolla. Viimeisen seitsemästä varsastaan Etta pyöräytti vielä parikymppisenä, jonka jälkeen se on toiminut lähinnä orpovarsoille keinoemona vanhan tamman kokemuksella, ja koulinnut varsalaitumen nuorisoa ruotuun. Sittemmin Etta on siis eläköitynyt ja viettääkin ansaittuja oloneuvoksen päiviä satunaisesti vielä ajellen jumppatarkoituksissa, omistajaansa lainaten.
Emä Hunajasydän (vaaleanrautias, 156cm) on ihan niin makea tapaus kuin nimensä antaakin jo ymmärtää. Huni on kantakirjattu III-palkinnolla ratsusuunnalle, vähän pihtipolvinen ja hajavarpainenhan se oli ja siitä tulikin noottia, lyhyt- ja kevytkaulainen ja pitkäselkäinen, mutta ei kuitenkaan niin häiritsevästi, että se sitten paikkasi liikkeellä ja luonteella sen, mistä jäi sanottavaa. Rimaa hipova kolmonen, mutta kolmonen kuitenkin! Huni ei ole siis ehkä kedon kaunein kukka, mutta sen sijaan luonteensa sillä on kultainen ja ratsastettavuus yleispainoitteisena ihan täys kymppi; kiltti, motivoitunut ja miellyttämisenhaluinen hevonen. Huni on kisannut ja jatkaa vielä kisaamista siis koulu-, este- ja kenttäratsastuksen parissa, vaikkakin suunnitelmiin mahtuu vielä pari varsaa ennen eläkepäiviä.
Emänisä Aikamies (vaaleanpunarautias, 157cm) oli ihan törkeän upea suomenhevosori. Juoksijatyyppinen kylläkin, kuin ilmetty isänsä Poikamies, joka sekin löytyy vielä monen suomenhevosen sukutaulusta ja syystä. Aikamies eli Miska kisasi pelkästään juoksijana, kotikäytössä toki sitä kokeiltiin ratsastaakin ja ilmeisesti ihan käsiteltävissä se oli, mutta orin lahjat veivät ehdottomasti radan puolelle. 87 000v€ tienannut, 142: 12-20-16 juossut ja 24,2-- ajalla pätkinyt Miska oli aikansa huippujuoksijoita ja osallistui kolmena vuotena kuninkuusraveihin, menestyen niistä kerran kolmanneksi, voittoinaan sitten satunaisia meriittilähtöjä. Kantakirjaan se vietiin kuninkuusravien kolmosen jälkeen, joka nosti sen palkinnon ykköseksi. Rakenteesta kerrottiin sen olleen hajavarpainen, mutta ryhdikäs, kevytkaulainen mutta jykevä ori, jolla oli pitkä selkä mutta raajakorkeutta. Sopusuhtaisen näköinen kaikkine virheineenkin. Miska kisasi vielä muutamat vuodet aktiivisesti myös jalostuskäytössä ollessaan, ja sen varsoja nähdään edelleen radoilla. Miska oli myös suosittu ratsupuolella, lähinnä sen hienon suvun puolesta, ja sillä oli tiettyä charmia luonteessaan, joka tuntui uppoavan myös ratsuväkeen. Miska kohtasi lopulta loppunsa 24-vuotiaana omassa tarhassaan, kun jalat alkoivat vaivata uransa juossutta oria.
Emänemä Kultakerä (rautias, 156cm) oli sekin oikein vihjailevasti nimetty, kultainen raudikko. Kultaksi kutsuttu hyvin tavallisen näköinen läsipäinen hevonen eli hyvin vaatimattoman harrastehevosen elämän kisaten lähinnä seuratasolla omistajatyttönsä omana hevosena, painoittuen kouluratsastukseen, vaikka kyllä sillä mentiin kotioloissa kuulemma metristäkin esteillä. Kantakirjassa Kultaa ei koskaan nähty, eikä oikeastaan tallin mätsäreitä ihmeellisimmissä näyttelyissäkään, mutta kuvista päätellen kyseessä oli oikein nätti tamma, vähän pönäkkä ja pitkäselkäinen sekä pihtipolvinen, mutta erittäin kaunisilmeinen. Luonteesta on kerrottu sen olleen herttainen ja kiltti, kaikin puolin helppo hevonen, joka oli oikea unelma ensimmäiseksi hevoseksi ja jättikin pysyvän rakkauden rotua kohtaan sen omistajalle. Kultaa varsotettiin sen elämän aikana kaksi kertaa, molemmat varsat ollen tammoja ja näin jatkaen emänsä sukua. Valitettavasti Kulta itse menehtyi lopulta vain vuosi toisen varsansa syntymän jälkeen kohtutulehduksen komplikaatioihin.
Kilpakalenteri
näyttelyt
00.00.0000 paikka, nj / tuomari / sijoitus
KRJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
ERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
KERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
00.00.0000 kutsu + osoite / taso / sijoitus
Päiväkirja
00.00.0000 merkintä, © kirjoittaja
tekstit tähän.
hevosen kuvat © luvat on
muu sivuston materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.
muu sivuston materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.